keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Lusikkaleivät

Miksiköhän itse tehdyt lusikkaleivät eivät ole niin hyviä kuin joidenkin mummeleiden leipomat? Ostimme joskus kesäisin maalaistorilta niin ihania lusikkaleipiä, ettei toisia ole. Kyllä nämäkin maistuvat!

Lusikkaleivät (30 kpl)

    200 g voita
    1 1/2 dl sokeria
    2 tl vaniljasokeria
    vajaa 4 dl vehnäjauhoja
    1 tl soodaa
    marmeladia/omenasosetta


Sulata voi kattilassa, kiehauta. Keitä ilman turhia sekoitteluja, kunnes vaahto alkaa laskea. Rasva ei saa kuitenkaan ruskistua. Kaada voi kulhoon ja sekoita joukkoon sokeri ja vaniljasokeri.
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Sekoita vehnäjauhot ja sooda keskenään, siivilöi vähitellen jäähtyneeseen voisulaan.
Sekoita tasaiseksi.
Muotoile taikinasta pienellä lusikalla puolipallon muotoisia keksejä, aseta tasainen pinta alaspäin leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille.
Paista 12-15 minuutin ajan.
Levitä vielä lämpimien keksinpuolikkaiden tasaiselle puolelle marmeladia, paina puolet vastakkain.
Kun keksit ovat jäähtyneet, ripottele päälle tomusokeria.

Vinkki:
-En suosittele käyttämään margariinia lusikkeleipiin, voi antaa ihan omanlaisen makunsa.
-Kannattaa käyttää syväpesäisiä luskoita, esimerkiksi vanhat hopealusikat ovat yleensä oikean mallisia.

4 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Liisa-mummu teki maailman parhaita lusikkeleipiä ja olen kauan yrittänyt jäljitellä niitä... Kerran liippasi aika läheltä. Salaisuus on mielestäni oikeanlaisessa taikinassa, joka pitää tehdä osittain tuntumalla. Jauhot kun tuppaavan käyttäytymään eri tavoin joka kerta. Taikinan pitää olla mahdollisimman kuivaa, mutta vielä käsiteltävissä.
Minusta myöskin rasvan keittäminen hieman tummemmaksi auttaa! Ja vaahto pitää siivilöidä pois.

Eeva kirjoitti...

Mun on pitänyt jo pieni ikuisuus tehdä lusikkaleipiä! Suorastaan haaveilen niistä, niissä on jotain niin mielettömän nostalgista ja retroa ja mummolamaista :D Tämä oli taas osoitus siitä, että meillä on keittiöasioissa telepaattinen yhteys :D

anskusiili kirjoitti...

Anonyymi: Omat keksini ovat olleet jotenkin liian kiinteitä aina, eli ehkä jauhoja on ollut väärä määrä. Tuossapa tuli jo hyviä vinkkejä! Itse en ole koskaan myöskään tajunnut ottaa vaahtoja pois rasvasta. Kiitoksia paljon hyödyllisestä kommentista! : )

Eeva: Onpa hauskaa! Mummolamaista nimenomaan, jotenkin sellaiset tuntuvat aina viehättävän minua enemmän kuin kaikki trendikkäät herkut...

Anonyymi kirjoitti...

Mikä ihana blogi! Mun mielestä rasva kyllä pitää ehdottomasti ruskistaa, silloin lusikkaleipiin tulee ihana kinuskinen maku. Lusikkaleipiä syön ja teen kerran vuodessa, jouluksi. Mun ikioma traditio.