maanantai 1. marraskuuta 2010

Lettukestit ja valurautapannu

Menin ostamaan teflon-päällysteisten halpispaistinpannujeni kaveriksi kunnon valurautapannun. En ollut hakemassa valurautapannua vaan minilettupannua, ja koska löysin vain valurautaisen version, päätin ostaa sen. Nyt olen aivan myyty! Lettujen paistaminen ei ole koskaan ollut yhtä helppoa ja nopeaa kuin valurautapannulla.

Täytyy myöntää, etten alkuun ihastunut pannuun lainkaan. Olen perinteinen hetikaikkinyt-tyyppi enkä tietenkään lue käyttöohjeita. Yritin ensimmäisenä paistaa punajuuripihvejä, jotka jäivät ikävästi pannuun kiinni, ja loppuilta kului tyhjällä mahalla pannua puhtaaksi hinkaten. Päätin antaa nyt siis muutamia vinkkejä valurautapannun käyttäjille:

- Jos haluat päästä helpommalla, osta mattaemaloitu pannu. Sitä ei tarvitse rasvapolttaa ennen käyttöön ottamista, ja saat pestä sen pesuaineilla. Pinnoittamatonta valurautapannua ei saa pestä pesuaineilla, joten siihen voi tarttua sipulin ja muiden vahvojen ainesten makuja, joita et välttämättä halua esimerkiksi lettuihin.
- Käytä pannua aina rasvattuna ja kuumenna pannu kunnolla ennen ruoan lisäämistä. Haaleaan pannuun ruoka voi tarttua aika ikävästi.
- Pese pannu huolellisesti aina melkein heti käytön jälkeen kuumalla vedellä ja pesuaineella.
- Pannu menee pilalle kosteudesta, joten se tulee kuivata huolellisesti käytön jälkeen. Mielestäni on kaikkein kätevintä jättää pannu vielä lämpimälle (mutta ei päällä olevalle) hellalle kuivumaan.
- Mielestäni kätevintä valurautapannussa on se, että esimerkiksi lettuja voi vapaasti käännellä vaikka ruokaveitsellä, sillä pinta ei ole yhtä herkkä teräville esineille kuin teflon. Hyvästi kömpelöt puu- ja muovilastat!





Kuvat ovat taannoisilta lettukesteiltä.

2 kommenttia :

Nanna kirjoitti...

Hyvä valuraurapannu on tosiaan paras!

Mun käytöllä onnistun aina pilaamaan kaikki "teflon" pannutkin vaikka en käytä teräviä, pesen käsin jne. Mutta valurautaa ei saa hengiltä mikään, jos toimii noiden sinunkin antamien ohjeiden mukaan. Paranee vaan!

anskusiili kirjoitti...

Niinpä, kaikista pannuista alkaa jostakin vaiheista pohja kupruilla ikävästi. Valurautapannusta keksin vain yhden huonon puolen: rasvaa pitää käyttää aika paljon, jos on vähärasvaisesta ruokavaliosta kiinnostunut. Ei tässä osoittteessa, tosin... : )