tiistai 25. helmikuuta 2014

Greippi-marenkitartaletit



Nyt kun minulla on viimein tohotin (tai puhalluslamppu, mutta tohotin on kivempi sana), halusin heti ensimmäisenä tehdä jotakin, mihin tulee italialaista marenkia. Italialainen marenki valmistetaan keittämällä vesi ja sokeri siirapiksi ja lisäämällä sokerisiirappi valkuaisvaahtoon. Parhaimmillaan marenki on, kun se on saanut hieman väriä ja makua pintaan, ja tohotin on tähän tarkoitukseen paras väline. 

Italialainen marenki sopii melkein minkä tahansa jälkiruoan viimeistelyyn, mutta klassisin yhdistelmä on luultavasti kirpeä sitruuna ja makea marenki, jotka yhdistyvät toisiinsa piirakassa tai pienissä tartaleteissa. Olin juuri vähän aikaa sitten tehnyt sitruuna- ja limetahnaa, ja nyt halusin kokeilla samaa verigreipillä. Kuulostankohan ihan toopelta, jos myönnän odottaneeni mehun olevan punaista? No ei ollut punaista mutta sitäkin paremman makuista curdissa. 

Greippi-marenkitartaletit (n. 6 kpl)

Piirakkapohjat:
1 1/2 dl vehnäjauhoja
60 g kylmää voita
1 rkl sokeria
1-2 rkl kylmää vettä

Greippitahna:
40 g voita
3/4 dl sokeria
1 muna
1 keltuainen
80 ml (n. 1/2 hedelmä) verigreipistä puristettua mehua
1 tl verigreipin raastettua kuorta

Italialainen marenki:
2 valkuaista
90 g (n. 1 dl) sokeria
2 rkl vettä

Valmista ensin greippitahna, mielellään päivää ennen muita komponentteja.
Vaahdota huoneenlämpöinen voi sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi metallisessa kulhossa. Lisää sitten huoneenlämpöiset muna ja munankeltuainen samalla vatkaten. Raasta hyvin pestystä greipistä kuorta, purista mehu. Lisää mehu ja kuori vaahtoon. Tässä vaiheessa seos juoksettuu, mutta asia korjaantuu myöhemmin.
Aseta kulho vesihauteeseen, jossa vesi juuri ja juuri poreilee. Sekoittele tahnaa aina välillä ja kypsennä n. 15 minuutin ajan (75-asteiseksi). Kun seos on selvästi paksuuntunut, ota se liedeltä.
Kaada lasipurkkiin, aseta tuorekelmu tahnan pintaan kiinni ja anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa.

Valmista piirakkapohjat seuraavaksi. Voitele n. 6 10-senttistä tartalettivuokaa voilla.
Nypi kylmä voi jauhojen kanssa murumaiseksi seokseksi, lisää sokeri ja kylmä vesi. Painele taikina kasaan ja lisää vettä tarvittaessa. Taikinan tulee olla kiinteää, mutta liika vesi tekee pohjista liian kovat.
Litistä taikina, kääräise se tuorekelmuun ja anna levätä jääkaapissa n. 30 minuutin ajan.
Kauli jäähtynyt piirakkataikina hyvin jauhotetulla alustalla parin millin paksuiseksi levyksi. Kääntele kärsivällisesti aina myötäpäivään ja lisää tarvittaessa jauhoja. Leikkaa tartalettivuokia suurempia ympyröitä, painele vuokiin. Pistele haarukoilla reikiä taikinaan. Anna pohjien vielä levätä kylmässä.
Laita tällä välin uuni lämpenemään 180 asteeseen, paista pohjia n. 20 minuutin ajan tai kunnes ne ovat saaneet hieman väriä.
Anna jäähtyä hetken vuoissa ja ota sitten ritilälle jäähtymään täysin.

Täytä tartalettipohjat greippitahnalla ja anna levätä kylmässä. Viimeisenä valmista italialainen marenki. Mittaa kattilaan vesi ja sokeri, sekoita kunnes sokeri liukenee veteen. Laita levy päälle kovalle teholle ja anna seoksen poreilla. Vatkaa sillä välin valkuaiset puhtaassa kulhossa kuohkeaksi vaahdoksi.
Kun vesi-sokeriseoksen lämpötila on 115 astetta (n. 5 minuutin poreilun jälkeen), ota kattila levyltä. Kaada sokeriseos valkuaisvaahtoon ohuena nauhana samalla vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes kulho ei enää tunnu lämpöiseltä. Tähän menee arviolta n. 5 minuuttia.
Pursota tai levitä marenki leivosten päälle. Halutessasi voit polttaa tohottimella marengin pintaa ruskeaksi.
Nauti heti tai säilytä jääkaapissa. Mielestäni leivokset olivat parhaimpia seuraavana päivänä, kun pohjat olivat hieman sitkostuneet ja täyte asettunut.


Vinkkejä:
- Näiden valmistamisessa on paljon välivaiheita, joten kannattaa jakaa eri työvaiheet eri päiville. Esimerkiksi curdin ja pohjat voi valmistaa jo useaa päivää ennen marenkia. Italialaisen marengin säilyvyydestä en osaa sanoa, itse tekisin sen vasta juuri ennen käyttöä. Marengeilla on tapana vuotaa vettä, jos niitä säilytetään kylmässä.
- Kannattaa laittaa greippitahnaa pohjille säästeliäästi, jotta täyte ei valuisi yli reunojen marenkia pursottaessa.

4 kommenttia :

Siiri kirjoitti...

Voi kuinka söpöjä! :)

nuppu kirjoitti...

Siis miten ihanan näköisiä voikaan olla! Täytyykin hankkia pöhötin, niin saa kokeiltua jotain samantapaisia joskus :)

http://lav-eat.blogspot.fi

anskusiili kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
anskusiili kirjoitti...

Siiri: Minä ja tartaletit kiitämme!

nuppu: Kiva kuulla. : ) Sanoitko pöhötin?! Ihana sana, täytyy alkaa heti kutsua tuota masiinaa pöhöttimeksi. Kannattaa kyllä hankkia, creme bruleenkin pinnan saa tuolla tehtyä.